Sosiaali- ja terveyspalvelut on tulevaisuudessa tarkoituksena toteuttaa täysin erillä tavalla kuin nykyisin. Sote-uudistuksen myötä pyritään uudenlaiseen ja laaja-alaiseen terveydenhuoltoon joka rakentuu yksilöllisten tarpeiden mukaan. Tulevaisuudessa, kun sote-uudistus on tapahtunut ja siirtymä on saatu tehtyä, on tarkoitus saada parempaa ja kustannustehokkaampaan sosiaali- ja terveyspalveluita. Uusien maakuntien asukkaat saavat valita itse kaikki tarvitsemansa sote-palvelut ja ne saa yhdestä paikasta. Sote-keskuksiin on tarkoitus koota kaikki perusterveydenhuollon, suun terveydenhuollon, kotihoidon, mielenterveys ja päihdetason palvelut. Palveluita on kuitenkin tämän listauksen lisäksi monia muita.
Tulevaisuudessa keskeisiä tavoitteita ovat muun muassa parantaa yhdenvertaisuutta, oikeudenmukaisuutta ja terveyden ylläpitoa. Toimintaa pyritään myös siirtämään entistä enemmän ennalta ehkäisevään terveydenhuoltoon. Ei siis mietitä esimerkiksi sitä, miten murtunut jalka hoidetaan, vaan pyritään miettimään, miksi vahinko edes tapahtui. Ennaltaehkäisevä terveydenhuolto on koko kansan etu, niin vanhuksille kuin myös nuorille.
Terveydenhuollon palveluiden avautuessa myös enemmän yksityisille toimijoille, täytyy sen laatu varmistaa ja siihen panostaa. Jatkossa myös yksityisten ja julkisien terveydenhuollon palveluiden yhteistyö korostuu ja sitä painotetaan. Yhteistyö mahdollistaa myös sen, että terveydenhuollon palvelut saadaan tulevaisuudessa tuotettua nykyistä halvemmalla. Tarkoitus on saada hillittyä terveydenhuollon palveluiden kasvua ja tehdä niistä n. 500 miljoonaa euroa halvempia valtakunnallisella tasolla vuoteen 2050 mennessä.
Sote-uudistuksen jälkeen toimeenpannaan useita erilaisia toimintamalleja sote-palveluille. Tärkein niistä on sosiaalineuvonta, jonka tavoitteena maakunnan asukas saa perusterveydenhuollon yhteydessä neuvontaa esimerkiksi fyysistä liikuntaa varten. Tällä pyritään ennaltaehkäisemään tilanteita, jotka muuten saattaisivat kehittyä terveydenhuoltoa kuormittavaksi.
Sosiaalineuvonta on osa asiakaslähtöistä palvelumallia jonka avulla asukkaiden terveydenhuolto ”räätälöidään” jokaiselle yksilötasolla sopivaksi. Sosiaalineuvontaa ja yksilöllistämistä tehostetaan myös digitalisaatiolla, jotta esimerkiksi sosiaalineuvonta vaikkapa päihdeasioissa voidaan hoitaa täysin sähköisesti. Tämä säästää aikaa niin asiakkaalle, kuin myös terveydenhuollon ammattilaiselle. Videopuheluissa voidaan myös hoitaa sellaisia lääkärin vastaanottotehtäviä, joihin ei tarvita fyysistä tarkastusta.
Yksi aiemmin mainituista keskeisistä tavoitteista on parantaa yksityisen ja julkisen sektorin yhteistyötä. Osallisuutta edistävän toimintamallin perusteina on muun muassa julkisen ja yksityisen sektorin toimintojen jakaminen, vaikka ne onnistuisivat pelkästään toisella. On kuitenkin muistettava että osallisuuden edistämisen edellä on kuitenkin asiakkaan ja/tai asukkaan palveluiden helppokäyttöisyys. Osallisuudesta voidaan joustaa, jos se haittaisi asukkaan tai asiakkaan kokemusta maakunnan tarjoamista sote-palveluista.
SOTE-uudistuksen siirtymäaika
Sote-uudistus ei ole kuitenkaan vielä täysin valmis, siirtymää valmistellaan ja eduskunta käsittelee jatkuvasti uudistuksen eri pykäliä. Siirtymä tulee maksamaan n. 2 miljardia euroa, joten uudistus on tehtävä oikeaan aikaan. Kilpailuoikeuden professori Pasi Kuoppamäki arvioikin lehtihaastattelussa, että siirtymän aikana on riski yksityisten terveydenhuollon palveluiden monopolin syntymiseen. Sote-uudistuksen tarkoitus on juuri päinvastainen, mutta markkinat voivat keskittyä myös sote:n seurauksena. Myös muut alan asiantuntijat kokevat huolta siitä, onko yhdistäminen julkisten ja yksityisten palveluiden välillä riskialtis yhdistelmä.
Euroopan Neuvoston mukaan riski korruptioon kasvaa, kun henkilöt ovat samaan aikaan vastuussa niin julkisesta, kuin yksityisestä terveydenhuollon sektorista. Tällä hetkellä on mahdotonta sanoa, miten sote-uudistus tulee vaikuttamaan. Varmaa tietoa on kuitenkin se, että uudistus on tarpeellinen varsinkin ikäihmisten terveydenhuollon toimivuuden varmistamiseksi.